tiistai 2. tammikuuta 2018

The final glance to the old and first to the new

No niin! Vuosi vaihtui ja vaikka mä en uskokaan mihinkään New year, new me -juttuihin, jotain erikoista näissä parissa päivässä kuitenkin on ollut. Jotenkin kevyempi olo. Ehkä mun alitajunta kuitenkin jotenkin sitten kokee, että tietyt asiat voi taas aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. 
Normaalisti tämä postaus on ollut mun vuoden viimeinen, mutta koska blogi laahasi suurimman osan vuotta jäljessä aikataulusta, on tämäkin myöhässä :D Mutta ainahan luon myös katsauksen tulevaan, joten ei se mitään.
Valtaosa postauksen kuvista on kesältä, koska kuvasin kuluneena vuonna eniten silloin.
Kuluneesta vuodesta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Se oli sekä hyvä että huono, sen aikana tapahtui monta kivaa asiaa. Mutta, koska sen alku meni hyvin ja loppua kohti vuosi "huononi", mielessä päällimmäisenä oli vähän ikävämmät asiat jolloin on ehkä vähän vaikea nähdä ja miettiä kaikkea sitä positiivista, mitä sain. Viime vuonna tein uudenvuodenlupauksen, että käyn vähintään kerran viikossa hallilla treenaamassa tokoa ja se pitikin maaliskuuhun asti mikä oli ihan riittävän hyvin! Treenattiin suunnitelmallisesti ja ahkerasti, paukutettiin koemaisia treenejä ja haettiin rutiineja jotta saavutettaisiin alokasluokan koularista uupuva kolmas ykköstulos. Työ tuotti tulosta ja TK1 napsahti Haltin nimen eteen maaliskuussa Pieksämäellä; ei ihan sellaisella suorituksella kuin mihin pystytään, mutta oli helpottavaa kokea että joskus vähempikin riittää ja yksi etappi oli saavutettu. Toko jäikin sitten kokeen jälkeen tauolle koko kevääksi, kun päiväni kuluivat helmikuun lopusta huhtikuun alkuun tiiviisti Norssilla kolmannessa opetusharjoittelussa. Agilityn parissa harrastettiin kuitenkin ahkerasti koko kevät, kun treenattiin ja kisattiin heti vuoden alusta saakka melkein kerran kuussa. Saatiinkin tässä rakkaimmassa päälajissamme kokea monia onnistumisen hetkiä. Maaliskuussa saatiin kevään tavoite viiden virhepisteen radasta suoritettua, ja monesti senkin jälkeen ollaan napsittu sijoituksia ja tehty ikuisuusmurhe keppejä lukuunottamatta ehjiä vitosen ratoja. Kisailin myös lainakoirani, Haltin Raisa-äidin kanssa muutaman kerran. Keväällä juostiin toinen LUVA Kuopiossa ja syksyllä kolmas, jolla Pii sai sertin kakkosluokkaan <3
Kotikentän agikuvat otti Jose.
Kevät tuli myöhään, mutta tuli kuitenkin. Harkka loppui, sain rentoutua ja kevään mittaan opin vähentämään omaa suunnitelmallisuuttani ja kontrollifriikkiyttäni. Opin, että spontaanisti tapahtuvat asiat voivat olla positiivisiakin. Yksi parhaista tällaisista oli reissu Hans Zimmerin maailmankiertuekonserttiin Hartwall Areenalle toukokuussa, jonne ystäväni voitti ilmaisliput. Ihan mieletön kokemus, niin tunteita herättävä <3 Haltin kanssa nautittiin vapaammista päivistä ja muistuteltiin vähän tokojuttujakin mieleen. Lisäksi päästiin Joensuun seudun palveluskoirayhdistyksen haun pienryhmään kesäksi, ja voi miten kiva olikaan päästä pitkästä aikaa tämänkin lajin pariin! Kesä meni aika lailla muistutellessa perusasioita meidän molempien mieleen, mutta oli kyllä -hyttysistä huolimatta :D- mukava ja antoisa kesä, opittiin tosi paljon uutta. 
Kesästä eteenpäin lähtikin sitten se alamäki.. Asuttiin kesä Haltin kanssa yksin Joonan ollessa muualla töissä. Mun oma kesätyö oli myös rankka, ja kun samaan aikaan yritin jatkaa entiseen malliin harrastamista ja nauttia kesästä ja kavereista, nipistin levosta mikä ei ollut se fiksuin ratkaisu. Näin jälkiviisaana voi todeta, että meni ihan liian lujaa taas vaihteeksi, vaikka silloin sitä ei tajunnutkaan. Lisäksi kesän alussa oltiin todella pohjalla agilityn suhteen, enkä ole koskaan aiemmin elämässäni miettinyt niin vakavasti jonkin koiraharrastuslajin lopettamista. Mietin asiaa monelta kantilta, ja päätökseen auttoi myös agiliitelyn jättäminen täystauolle koko kesäksi, mikä oli hyvä ratkaisu. Tokoakin treenattiin tavoitteena rotumestaruudet syyskesällä, mutta onneksi siinä vaiheessa tajusin pistää itselleni stopin ja siirtää avoimen luokan korkkauksen jonnekin tulevaisuuteen. Syyhän ei siis ollut Haltissa vaan ihan omassa päässä ja jaksamisessa, mutta yhtä kaikki viisas päätös. Kesällä kävi myös sellainen ikävä asia, että photobucket lakkasi (täysin ilmoittamatta vieläpä) tukemasta ulkopuolisia kuvalinkkejä jolloin iso osa blogin kuvista ja kaikki vanhasta hävisivät >:( En ole näin valtaisaan urakkaan kuin kuvien korjaukseen pystynyt vielä ryhtymään, mutta yritän ainakin sivujen kuvat saada taas näkymään.
Voi koira mitä minä sinun kanssasi teen
Mun pitkä objektiivi alkoi taas toimia kesällä <3
Mutta oli viime kesässä myös paljon hyvää: jo aiemmin mainittujen hakutreenien lisäksi esimerkiksi pitkään odotettu muutto heinäkuun alusta uuteen kotiin. Se oli kyllä kanssa yksi vuoden kohokohtia, rakastan meidän asuntoa ja viihdyttiin siinä alusta alkaen tosi hyvin. Lisäksi meillä oli loppujen lopuksi yllättävän hyvin mahdollisuuksia ja aikaa nähdä kavereita, niin uusia kuin vanhoja. Hengattiin collieporukkalaisten kanssa, ja saatiin "kesäloisista" Kiirasta ja Kodasta ihanat uudet ystävät <3 Käytiin yhdessä monet lenkit ja myös viikonloppuretkellä Patvinsuolla, mikä oli oikein onnistunut reissu :) Kesän valopilkkuihin kuuluivat myös perinteinen mökkijuhannus Päijänteellä ja rennot viikonloput läheisten kanssa, kuten uimaretki kavereilla ja koirilla. Niin, ja ehdottomasti myös elokuinen Irokon kennelin 25-vuotissynttärijuhla!
Irokon juhlissa, kuva (c) Nina Koso.
Elokuu loppui ja lopulta myös kesätyöt. Vietettiin viikon kesäloma sukuloidessa Haltin kanssa, ja syksyllä yritettiin pikkuhiljaa palailla normaaliin opiskeluarkeen. Se ei kuitenkaan onnistunut ihan niin helposti kuin olisi voinut kuvitella, ja syksy ja loppuvuosi olikin melkoista vuoristorataa. Koulustressiä, kisoja, reissuja, kierroksia ja uniongelmia. Hakutreenit loppuivat, ja agilitykisoissa käytiin hakemassa taas kokemusta ja nöyrtymistä, pettymystäkin, mutta myös yksi valtavan iso onnistuminen kun saatiin kepit menemään kerrasta oikein kisaradalla ensimmäistä kertaa ikinä! Ja oli toki muitakin toivonpilkahduksia :D Valoa pimeyteen toi marraskuinen pikavisiitti Lontooseen, kun toteutin kymmenen vuoden unelmani nähdä Leijonakuningas-musikaali West Endillä. Jos pitäisi joku paras/mieleenpainuvin asia tästä vuodesta nimetä, niin kyllä se varmaan olisi tämä. Mitähän vielä. Reissuja oli tosiaan tänäkin vuonna paljon, ja Halti kävi myös näyttelyssä ja jalostustarkastuksessa. Taekwon-do vei mukanaan syvemmälle kuin olisin koskaan uskonut, ja suoritin helmikuussa keltaisen vyön kokeen ja toukokuussa vihreän. Kesällä tehtiin erilaisia fysiikkatreenejä ja syksyllä uskaltauduin jopa ensimmäistä kertaa liikesarjakilpailuihin! Laji tukee tosi hyvin agilityä, mutta isoin kehitykseni tapahtui loppujen lopuksi henkisellä puolella.
Tähän väliin olisi ehkä hyvä muistella, mitä silloin reilu vuosi sitten toivoin juuri päättyneeltä vuodelta 2017. Näköjään hakuryhmäpaikkaa, kasvattajakurssia ja koiranpentua. Melkein kaikki check! Hakuun päästiin ja kasvattajakurssinkin kävin, kun Joensuussa maaliskuussa sellainen järjestettiin. Se onkin edelleen ainoa tältä vuodelta roikkuva blogikirjoituksen aihe :D Mulla on ollut se luonnoksissa oikeasti sieltä keväästä asti, mutta en vaan oo ehtinyt kirjoittaa, koska tiedän että siitä tulee ehkä vähän pidempi ja asiallisempi pohdintapostaus kuin vain kertomus viikonlopun kurssista. Ensin oli kiire harkan kanssa, sitten kesän ja nyt syksyllä ja talvella on ollut täysi työ laitella tänne normipostauksetkin, joten eipä ihme :D Mutta ihan varmasti mä sen vielä kirjoitan ja julkaisen! Omaa koirakaveria Halti ei vielä saanut, mutta koska tää vuosi oli yllättävän kiireinen ja rankka, ehkä parempi näin. Ja kuten mulla kävi Haltinkin kanssa, kärsivällisyys varmasti palkitaan ja hyvää kannattaa odottaa.
Tää vuosi oli kyllä siitä jännä, että niin moni tuollainen iso haave toteutui jo heti alkuvuodesta. Kyynikko kun olen, taisin miettiä jo silloin että jaa tää oli tässä, meneeköhän sit vaan alaspäin :D Ehkä meni, ehkä joidenkin toisten juttujen suhteen ei. Eniten ehkä yllätti nyt kun oikeasti koko vuotta kelasi, että en sitten lähtenyt avoimeen luokkaan tokokokeeseen. Siirsin ja siirsin sitä koko ajan enemmän vuoden loppua kohti, mutta ei me sitten lähdetty. Ja tämänkin suhteen parempi näin, kun oma jaksaminen on tasapainoillut useasta eri syystä melko äärirajoilla koko loppuvuoden. Vuosi sitten toivoin, että stressaisin vähemmän ja olisin huolettomampi. Osittain se toteutui, osittain ei. Piti mennä aika pitkälle, ennen kuin tajusin hiljentää ja rauhoittaa, mutta ainakin siinä mielessä olin itselleni armollisempi, että annoin itselleni myös luvan olla kun en jaksanut tai pystynyt. Lupasin myös tehdä kaikkeni, jotta tästä vuodesta tulisi kiva - no, ihan kaikkea en jaksanut itsestäni pusertaa enää loppuvuodesta irti, mutta kaikesta oppii.
There he comes, straight from the sun, my light in the darkness
Mitäpäs sitten ensi vuonna eli nyt jo alkaneena vuonna? Jaa-a, alkuvuoden aikataulu ja ohjelma on jo aika lailla selvillä mutta sen jälkeen onkin mysteeri! Ja itse asiassa se mysteeriys kiehtoo minua suuresti. Mä oon siitä hassu, että oon jo nuorena "asettanut" itselleni suuria haaveita, mutta sijoittanut ne mielessäni jonnekin kauas tulevaisuuteen. Ja tällä hetkellä mulla on positiivinen ongelma: oon jo melkein toteuttanut ne kaikki! En oo täyttänyt edes kahtakymmentäviittä, mutta olen jo käynyt Afrikassa, nähnyt Leijonakuningas-musikaalin, suorittanut kasvattajakurssin, ajanut koko yön autolla extempore-reissussa, matkustellut paljon muuallakin.. Ja tehnyt kaikenlaista muutakin mitkä on toteutuneet jo aiempana vuonna. Mitäs minä nyt sitten teen??
No, ehkäpä nyt olisi sitten hyvä aika haaveilla vähän pienemmin. Elää enemmän hetkessä, opetella edelleen pois suorittamisesta, siitä että elämä ei ole lista tehtäviä joita viivataan muistilapulta yli... Tänä vuonna aion harjoittaa itsetutkiskelua: vaikka kasvoinkin kuluneen vuoden aikana henkisesti ja löysin itsestäni uudenlaisia voimia, oon nyt loppuvuodesta kuitenkin tuntenut olleeni aika hukassa. En oo tuntenut olevani yhtään oma itseni, tai ainakaan sellainen kuin joskus olin tai millainen haluaisin olla. Tahdon etsiä sellaisia Iipuja ja toivon että ne löytyy ja pysyy. 
Ahahaha nää Patvinsuon reissun kuvat on helmiä, (c) Kiira
Vaikka ei pitäisi ilmaista asioita kieltosanan avulla, mä itse asiassa suorastaan toivon, tänä vuonna ei tulisi niin paljon reissuja. Haluan oikeasti punnita esimerkiksi harrastuksiin liittyviä oheisjuttuja, mitä esimerkiksi yhdistyshommissa vähän huomaamatta tulee. Opetella ajattelemaan, että ihan kaikkeen ei tarvitse revetä. Koska viime aikoina valitettavasti ne positiivisetkin asiat on olleet aika kuormittavia, ja matkustelua tulee väkisinkin esimerkiksi perheenjäsenten luo. Koiraharrastusten suhteen luvassa on vanhaa tuttua mutta myös vähän uutta. Agilityssä alkaa jännät ajat, kun päästiin Haltin kanssa uuteen Niina Leinosen valmennusryhmään! Oon tosi iloinen että meidät valittiin mukaan ja odotan innoissani treenejä ja (toivottavaa) edistymistä. Tokossa meillä ei edelleenkään ole mitään säännöllisiä ohjattuja treenejä, mutta parhaani mukaan työstetään avoluokkaa eteenpäin. Alkuvuodesta saadaan luultavasti taas collieporukalle oma hallivuoro, mikä oliskin huippua, koska ryhmässä on kivempi treenata ja siellä myös oppii parhaiten. Koekentillekin on tarkoitus palata taas jossain vaiheessa, mutta milloin, on vielä ihan mysteeri enkä aio ottaa stressiä siitä :) Toivon mukaan myös hakuilut jatkuu.
(c) Kiira
Tämä vuosi alkaakin ihan erilaisissa tunnelmissa kuin aikaisemmat. Kävi juuri niin kuin maaliskuussa kotitalon myynnin yhteydessä ennustin, ja palaan vielä viimeisen kerran Jämsään. Heti ensi viikolla, joululoman päätyttyä, mulla nimittäin alkaa neljäs ja viimeinen opetusharjoittelu vanhalla lukiollani. Olin jo jouluviikolla seuraamassa tunteja, mutta varsinainen aloitus harkalle on vasta tulossa. Ja koska mulla ei tosiaan enää ole lapsuudenkotia paikkakunnalla, asutaan Haltin kanssa kuukauden ajan Joonan porukoilla. Ihan mukavaa kyllä, ja Haltero tykkää olla maalla :) Valmennusryhmän aloituksesta jäädään siis vähän pois, kun palataan Joensuuhun vasta helmikuussa. Mutta ei sille mitään voi, ja agilityä päästään kyllä treenailemaan Kana-areenalle harkan aikanakin; ehkä myös käydään kisailemassa Tampereen seudulla. Tokohommat jää sitten puolestaan aika lailla pois, mutta jatketaan uudella innolla sitten Joensuussa. Kuten aiempinakin vuosina, tahdon hoitaa opeharkan mahdollisimman hyvin ja panostaa siihen. Mutta enköhän mä nyt tammikuussakin jotain kirjoittamisen arvoista tänne keksi :D
Vuodenvaihde vietettiin vanhempien ja siskojen ja niiden lemmikkien kanssa Valkeakoskella. Kuppitaiat ennusti mulle terveyttä tälle vuodelle, kyllä kiitos! Aloitin tämän vuoden ulkoilemalla Haltin kanssa, tekemällä kouluhommia ja katsomalla Clone Warsia. Hyvä alku. Vitsit olipa kivaa kirjoittaa oikein kunnolla pitkästä aikaa ja rauhassa.
Ilon kautta!

lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuoden viimeiset viikot ja tunnit

Vuoden viimeinen vuorokausi käynnistyy ihan just. Mä en juuri tässä hetkessä ja viikonlopussa kykene mitenkään perinteiseen vuodenkoostamispostaukseen, mutta jospa nyt saisin edes kaikki sen viimeisten viikkojen tapahtumat kirjattua muistiin. En oo valokuvannut joulukuussa kameralla oikeastaan ollenkaan, kun on ollut niin kamalan harmaita ja pimeitä päiviä. Puhelinkuvia onkin onneks jonkin verran enemmän, ja jopa ne muutamat videot :D 
Minun kaunis lassie <3
Kun nyt tykkään kronologisesti edetä kaikissa päiväkirjoissani ja muissa teksteissäni, niin voisinkin oikeastaan läiskäistä ne tokojutut tähän. Nää on siis kuvattu reilu kuukausi sitten, eka alla 23.11. kun käytiin ihan yksinään touhuilemassa hallilla. Kokeilin tehdä vähän kisamaisesti alkuun, mutta jouduin korjailemaan sen verran jotain jääviä tms. että päätin sitten tehdä ihan palkattuna, mutta kuitenkin ketjutettuina avoimen luokan liikkeitä. Sitten hiottiin vielä luoksarin ja hypyn eteentuloja kun on menneet taas vähän vinoon. 
Loput/viimeisimmät videot on kuvattu 27.11., jolloin meillä oli seurana ja häiriönä Jose ja nahkat sekä Kreeta ja labbikset. Näissä kuuluu sen verran paljon muita kuin omaa käskytystä ja muuta häröilyä joten oli pakko laittaa musat päälle :D Ne on myös aika pitkiä ja tylsähköjä, kun haetaan vain rutiinia tai opetellaan uutta, joten käytettävissä olevat biisit rajautui Leijonakuninkaan säveliin kun videoiden pituus aiheutti vähän päänvaivaa. 
Kuten näkyy, Halti ei ota enää juuri lainkaan häiriötä tutuista koirista mikä on superhienoa! Puomin tarjoaminen ruuduksi oli aika hauska ratkaisu, mutta hyvä tietää että sitä kannattaa jatkossakin hyödyntää häiriönä :D ja ainakin huomaa, että koira osaa tarjota erilaisia kohteita! Rallitokon kyltit oli myös hyvä häiriö, merkin kiertoon vielä liian suuri sellainen (merkistä ei videota, koska heilui liikaa), mutta pikkuhiljaa se niihinkin siedättyy vielä :) 
Liikkeestä seisomisen hiippailuun auttoi etupalkka huomattavan hyvin jo näin ekalla treenikerralla ikinä, ja kotona ollaan jatkettu samaa iltaruualla niinikään hyvällä menestyksellä. Noudoissa kokeiltiin vaihteeksi 450-grammaista sorvattua kapulaa ja hyvin nousi sekin, vaikka puikkonokille yleensä on parempi jos on isompi maavara kuten laipallisissa kapuloissa :)
Noiden treenien jälkeen ei taidettukaan hallilla käydä tokojen merkeissä enää tänä vuonna. Jatketaan tästä ensi vuoden puolella, ihan hyvällä mallilla meidän tekeminen on ja lähitulevaisuudessa yritetään saada lisää vieraiden koirien häiriötreeniä :) Marraskuun loppu ja joulukuun alku meni tiiviisti opiskeluhommien ja joululomavalmistelujen parissa. Käytiin niissä agilityn pikkujoulumölleissä, jotka oli myös meidän viimeiset agiliitelyt omalla hallilla tälle vuodelle. Juhlittiin itsenäisyyspäivää ja joulukuun tokana viikonloppuna käväistiin Joonan vanhemmilla viemässä jo vähän tavaroita. Viimeinen viikko Joensuussa olikin sitten yhtä hulinaa - viimeinen tentti, viimeiset ryhmäohjaukset, viimeiset tapaamiset kavereiden kanssa, viimeiset taekwondotreenit, Viimeiset Jedit eli uusimman Star Wars -leffan ensi-ilta... :D 
Reissulassie.
Toki myös pakkasin, koska perjantaina 15.12 oli aika lähteä kohti etelää. Junailtiin Haltin kanssa taas Tikkurilaan, josta jatkettiin isän kanssa autolla Valkeakoskelle. Siellä oltiin viikonloppu ja sunnuntaina ajeltiin taas anoppilaan Jämsään, koska mulla oli jouluviikolla tekemistä vanhalla lukiollani. Päästiin käymään myös JSPKH:n agitreeneissä pitkästä aikaa kun oli vajausta. Haltilla oli paljon virtaa parin viikon tauon jälkeen, mutta siitä ja vaikeasta radasta huolimatta se teki ihan superhyvin ja meillä molemmilla oli tosi kivaa! :) Treenien jälkeen Halti pääsi myös leikkimään vuoden vanhan tsekinpaimenkoiran Rokan kanssa. Aluksi Halti vähän jopa häntäili ja ilmaisi olevansa se vanhempi osapuoli, mutta pian pojat jo juoksentelivat iloisesti yhdessä :D
Joulumieltä etsimässä.
<3
Torstai-iltana (21.12) ajeltiin taas Valkeakoskelle vanhempien luo pariksi päiväksi. Tänä vuonna oli tosiaan ensimmäinen joulu, jota ei vietetty kotona kun kotitalo sai keväällä uuden omistajan. Mentiin sitten siskoni perheen luokse Vantaalle, ja ihan mukava ja rauhallinen joulu vietettiin :) Käytiin päivällä koirien ja lasten kanssa kävelemässä ja rentouduttiin, niin kuin pari seuraavaa pyhäpäivääkin. 
 
Hei Joulupukki ja tonttu, saisinko minäkin jo oman pakettini?
Tiistai-iltana ajeltiin iskän kanssa taas Pirkanmaalle ja keskiviikkona tultiin Haltin kanssa taas Jämsään, kun Joonakin oli päässyt joululomalle. Täällä ollessa ollaan oltu paljon pihalla, laskettu mäkeä ja haettu keppiä. Halti nauttii kun saa juosta isolla pihalla ja pelloilla vapaana ja itsellänikin on niin paljon parempi mieli, kun koira saa niin paljon enemmän liikuntaa kuin normaalisti kotona <3 Jos aurinko vähän kurkkisi, niin voisin yrittää sitä kameraakin ulkoiluttaa. 
Torstaina käytiin muuten taas JSPKH:n agitreeneissä, jälleen tehtiin ihan karsean vaikeaa rataa mutta Halti oli hieno! Mä unohtelin rataa koko ajan mutta Haldir teki loistavasti kaikki ohjaukset eikä jättänyt keppejä kertaakaan kesken tai mennyt väärään väliin :D <3 Aat oli myös törkeän hienoja, keinut vähän häsellettyjä mutta muistutellaan ja palkkaillaan sitä taas ens kerralla.. Nähtiin treeneissä myös Evietä ja collieita vuoden(!) tauon jälkeen, oli niin kiva vaihtaa kuulumisia kunnolla pitkästä aikaa <3 Vieläkin meidän pojat muistaa toisensa, mutta Halti innostui tällä kertaa eniten leikkimään 10-viikkoisen Riesa-neidin kanssa, ja Halteron mielestä pentu oli ihana :D
Huominen uudenvuodenaatto meneekin yllätys yllätys ajellessa taas toisaalle Suomeen :D Mutta ens viikosta eteenpäin saadaan onneks olla jälleen yhdessä paikassa pidempään! Silloin voisin myös vielä kerran suoda ajatuksia tälle vuodelle 2017, ja koota vähän ajatuksia siitä. Onneks en kirjoita ah niin kliseistä koirablogien teemaa eli tavoitteita tänne, sit en sais varmaan ikinä blogia ajan tasalle :D Mutta kun nyt vielä tätä vuotta eletään, niin totean vaan lyhyesti että ilolla jätän 2017:n taakseni ja toivon että ensi vuosi on tai ainakin tuntuu paremmalta kuin tämä! Oikein mukavaa vuodenvaihdetta teille kaikille :>
Löysinpä muuten ihan sattumalta vanhoista uudenvuoden rakettikuvista tämän harvinaisen osuvan otoksen vuoden vikaksi blogikuvaksi. Jospa se kertoo, että synkimmässäkin pimeydessä syttyy aina valon kipinä, joka enteilee parempaa.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Jossain on kai vielä joulu

Voihan jouluviikko. Jolloin normaalit ihmiset ostaa viimeiset joululahjat, siivoaa ja/tai vähintäänkin rentoutuu, jää lomille ja pikkuhiljaa rauhoittuu kohti aattoa. Minä sen sijaan koen järjetöntä ahdistusta ja opiskelustressiä mm. gradupaikasta, en saa nukuttua yhtään ja sinkoilen reilun viikon sisällä Pohjois-Karjalan, pk-seudun, Pirkanmaan ja Keski-Suomen väliä melkein koko vuoden reissaamisen edestä (joskin ihan syystä). Minä, joka olen aina kokenut olevani ns. jouluihminen, heräsin korttiaskarteluun ja -lähettelyyn ihan todella myöhään ja ostelin lahjatkin ripotellen pitkin joulunalusviikkoa. No ei siinä mitään, kuulin juuri että kortit löysi perille ja lahjatkin onneksi löytyi :D Niin, ja ekaa kertaa elämässäni mulla ei ole vieläkään joulufiilis. Joku häivähdys siitä tuli eilen lahjoja paketoidessa mutta tänään ollut taas vähän etsimessä.
En oikeestaan ees tiiä miks selitän tästä tänne koirablogiin, mutta kun joka tapauksessa halusin tulla laittamaan tänne joulutervehdyksen/-korttikuvan, niin mietin että samapa se kai olis kirjoittaa ihan kunnollinen tekstipostauskin ekaa kertaa, öö kuukauteen..? Kun nyt kerran täällä olen. Kun siivoukset ja paketoinnit on tehty. Ja toisaalta, en tiiä onko mulla Haltin kuulumisia niin hirveästi kerrottavana niin onpahan sitten omista lätinöistä jotain tekstiksi. 

Loppuvuonna on jäänyt treenaamiset ja valitettavasti kunnolliset lenkitkin vähän vähiin. Luokattoman löyhän alkusyksyn jälkeen kaikki opiskeluhommat kasaantui marraskuun lopulle ja joulukuun alkuun, ja tämä ei siis johtunut siitä että olisin ite lusmuillut vaan ihan kurssien ja ryhmätöiden aikatauluista :D Taputtelin viimeisen kasvatustieteiden kurssin kasaan viime viikolla, ja sen tenttikin (pedaopintojen vika! :o) on varmasti läpi. Mutta tosiaan, muista jutuista tullut sit vähän enemmän murhetta ja tiukkojen aikataulujen vuoksi ei oo ollut oikein mahiksia päästä treenaamaan. Muutama marraskuinen tokovideo odottaa vielä editointia ja latausta, mä niitä joku aika sitten jo aloitin mutta kone ei ollut yhteistyökykyinen silloin tjsp joten jäi ja niiden myötä jäi koko bloginkin kirjoittaminen. 
Vaikea valkotasapaino
Tokoilujen lisäksi tosiaan reissailtiin vähän marraskuussa. 18.-19.11 Suomen Collieyhdistys järjesti syysvuosikokouksen yhteydessä Collie-Expon, joka oli siis vähän kuin parin vuoden takainen alaosastotoimijoiden koulutuspäivä mutta laajempi. Meitä oli Savo-Karjalan alaosaston hallituksesta puolet eli koko Joensuun osasto, ja kiva reissu oli! Lauantaina opiskeltiin yhdistyshommia (jotka tosin oli meille jo tuttuja, kun ollaan tähänkin asti hoidettu hommat niin hienosti :)) ja opittiin International Collie Societystä, ja sunnuntaina oli sitten ohjelmassa luonnetoimikunnan ja yleisön vuorovaikutteinen luonnepaneeli ennen virallista syysvuosikokousta. Oli kyllä mielenkiintoista ja hyödyllistä! 
Expossa oli kaikkee ihanaa historiaa, kuten nää edesmenneen Heljo Hirvisuon
perikunnan lahjoittamat tavarat <3 Arvokas pala suomalaista colliehistoriaa!
Naavaturkin Mona, yksi Suomen ensimmäisistä kansainvälisistä muotovalioista.
Marraskuun vikalla viikolla luennoilla käynti sen kuin jatkui. Haltin hieroja Niina piti kisajännitysluennon jonne tietenkin menin, ja oli kyllä tosi hyödyllinen! Meitä oli niin vähän että luento oli enemmän keskusteleva, ja saatiin paljon hyviä vinkkejä ja selviytymiskeinoja kisasuorituksiin. Innolla odotan, että pääsen soveltamaan niitä käytännössä kunhan taas oon mieleltäni siinä kunnossa, että pystytään tokokokeisiin lähtemään.
Lauantaina oli sitten Laura Sutisen hyppytekniikkakoulutus, jossa olin kuunteluoppilaana. Aikataulut a lompakko ei antaneet myöten osallistumaan Haltin kanssa, ja harmi kyllä en ihan niin kauaa ehtinyt kuuntelemassakaan olla kuin olisi ollut hyödyllistä :/ Luennon kyllä, mutta muistiinpanot jäivät vajavaisiksi ja maksikoiran perussarjaa ehdin katsoa vain muutaman toiston. Halti on tehnyt perussarjaa joskus pentuagilitykurssilla, mutta sen jälkeen en oo kyllä harmi kyllä hyppytekniikkaan juuri perehtynyt/panostanut - koska sillä ei ole koskaan ollut ongelmia hyppimisessä. Mutta jos vain keväällä saadaan uusi tilaisuus, niin ajattelin kyllä mennä ihan koiran kanssa. Koulutuksesta innostuneena käytiin kyllä seuraavalla viikolla Kreetan kaa tekemässä perussarjaa ja kasvavaa sarjaa, mutta onnistuin jo hävittämään videotkin siitä treenistä :DD Mutta Halti teki tosi hyvin ja oli onnellinen kun sai vaan loikkia palkalle, suupielet hymyssä :D

Hyppytekniikkakoulutuksesta oli kiire alaosaston pikkujouluihin.
Kyllä, meillä oli paljullinen mökki! :D
Joulukuun ekana viikonloppuna oli meidän seuran pikkujoulumöllit agilityssä. Osallistuttiin Haltin kaa mölliradalle joka oli oikein onnistunut, poislukien mun ihmeellinen ajatushäiriö kolmoshypyllä kun en katsonut koiraa ja tuli ohi :DD Mut muuten onnistui kaikki, hyvä puomin kontakti ja kerkesin suorilla! Poispäinkäännökset kun sais vielä sujuvammiks niin ois kiva ^_^ 
Muuten Halti olikin sitten aika tuhma, otti paljon kierroksia kun oli halli täynnä vieraita koiria ja yritin ottaa sille kontaktia ja jotain tokojuttuja, eikä olla pitkään aikaan treenattu häiriössä. Toka rata oli knockout-kisa, eli peilikuvaradat samaan aikaan vierekkäin. Siellä Halti ensin varasti lähdöstä ja lopussa hyppäs vasten (niinku ekallakin radalla) niin että horjahdin jotenkin hassusti niin että melkein nilkka taittui :d Noi kengät ei sittenkään oo niin optimaaliset malliltaan mulle. Niin ja ite radalla olin ihan myöhässä, mutta nauroin vaan, kun eipä meillä olis kelpieparia vastaan mitään mahiksia ollutkaan :D Hauskaa oli, niin kuin mölleissä kuuluukin. 
Möllien lopuksi jaettiin Poksagin diplomeita ja me saatiin tuollainen. On muuten ansaittu diplomi! :DDD Ihan parasta. 
Joulukuu onkin sit tosiaan mennyt aika kiireessä, ollut pikkujouluja, käytiin Joonan porukoilla Jämsässä ja pakkailtiin joululomalle. Parin viime viikon reissauksista tekstiä sit ens kerralla, yritän kirjoittaa taas pian.. Mutta en lupaa mitään, kun koko syksy on ollut vähän tämmöistä että ajattelen kirjoittavani mutten sitten ehdi tai jaksa. Ja nyt joulun yli mulla on kuitenkin päätavoitteena rauhoittaa itteni, yrittää olla miettimättä mitään koulujuttuja ja keskittyä läsnäoloon perheen kanssa stressaamatta. 
Jos nyt kuitenkin vielä ennen joulua joku tätä postausta selailee, niin hyvää joulua kaikille lukijoille! Toivottavasti te onnistutte rentoutumisessa ja lomailussa, kiva kun roikutte mukana! *<:)

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Onnea Suomi

Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa 
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa


Näiden kuvien myötä onnea vielä kerran Suomi 100v!
Mekin vietettiin itsenäisyyspäivää tänä vuonna tavallista juhlavammin :)
 

Vaikka koirani onkin skotlantilainen, sopii se mielestäni erinomaisesti Suomen ilmastoon. Ja saihan se nimensä rakkaudestani Suomen luontoon, kaikkein korkeimman tunturin mukaan <3
 


















Kun taekwon-do menee yli / kun avomies yllyttää kaikkeen hulluun